Muisteloa..

Kaivelen koneelta (aina kun aikaa sattuu olemaan) näitä vanhoja kuvia kakuista jne. tänne...

Tosin tällä hetkellä aika rajoittuu vain pienimmän pennun päikkäriaikoihin..

Tässä kakkukuvat "Justiinan" syntymäpäiviltä:

Mihin mahtaa tää aika kadota..?

Miten voi olla mahdollista, että viikot tuntuu katoavan jonnekkin ja päivät vain vilisee silmissä? Vastahan pieni ihmiseni syntyi...ja ensi syksynä on edessä jo ensimmäinen luokka!? Tuntuu että tämä aiheuttaa kriisin itsessä, kun huomaa tiikerinpentujensa kasvavan..ja siinä samalla itsensä vanhenevan..

Ilmeisen selvästi minulla ei nuo hormoonit ole vielä ihan normaalissa tasapainossa, liekö vika sitten vielä odotusajan sumuisessa huuruudessa vaiko tämän uuden ehkäisyn mielialojen heittelyissä..mutta huomaan miettiväni ja välillä jopa pelkääväni mitä kummallisempia asioita!? Mistä kummasta mahtaa nämä kummalliset ajatukset päähäni kummuta? No mutta...kun tässä taas viikko vilisti mitä suurimmalla kiireellä ohi niin kerrottakoot että mm. pääsiäinen sujui oikein aurinkoisissa merkeissä perheen kesken. Ihanaa välillä vain olla yhdessä tuijottamatta kelloon! Ja meillä kun tuo laatuaika on kahdestaan aika vähissä, oli mieheni ihana ja vei minut syömään (dieettiä uhmaten) ihan kahdestaan. Kyllä tällä ihanalla hetkellä taas jaksaa arjen harmautta.

Ja esikoisemme uuteen kouluun meno heti pyhien jälkeen tuotti hiukan huolta, mutta nyt on ensimmäinen viikko sujui hienosti joten eiköhän tämäkin huoli ollut vain tätä äidin omaa panikointia. :)

Pääsiäisen aikaan myös tuli tehtyä oman emoni muuttoa...ja kyllä sitä niitä rappuja juostessa huomasi että alkaa niitä lihaksia löytymään...ja seuraavana päivänä tunne vain vahvistui. Kerrottakoot että viime viikon lenkkeilyt jäi hyvin hyvin minimiin koska pohkeet jumiutui niin totaalisesti, että jopa kävely aiheutti inhottavia irvistyksiä kasvoille.. Kyllä siinä edellispäivän pihvit paloi tehokkaasti! ;)

Nyt kun kellään ei tunnu olevan tarvetta kakun koristeille (joita omaksi iloksi siis sukulaisille näpertelen) ja näpertämisen tarve on kova, niin kaivoin kätköistä vanhat palapelit joista kaksi olen jo saanut valmiiksi. Ja voi, että se voi olla koukuttavaa! Istua tuntitolkulla nenä kiinni lähes saman värisissä ja -muotoisissa paloissa ja sovitella niitä sokkona paikoilleen... (Juu...eipä tunnu kyllä kovinkaan järkevältä kun sen näin ilmaisee.) No, lopputulos aina palkitsee ;)

Ja kirjaston olen myös viime aikoina käynyt tyhjentämässä useaan kertaan.. ja useimmiten sieltä nuorten osastolta :D (kyllä kerään julmia katseita osakseni)

Tuossa pääsiäisen pyhinä tulikin yksi kirjasta sovitettu elokuvaversio käytyä katsomassa suvun nuorison kanssa (hauskaa kun sama maku meillä)...arvaattekos tämän oman tiikerinpentuni vihjeestä mistä elokuvasta on kyse?! :)

Tämän myötä toivotan aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ja E:lle jos luet, niin iso halitus jos sulla on se pipi! <3