Niin se on vaan elämä vienyt eteenpäin ja paljon muutoksia menneistä teksteistä on tapahtunut.
Nyt jo toista vuotta hoitoalalla työskennelleenä ja kiireistä työläisen arkea viettäneenä, olen saanut huomata kuinka paljon ratkaisee oma ajankäyttö. Viime talven työskentelin työpaikassa, jossa paikan ihanuutta pilasi se, ettei tiimityöskentelyä saatu toimimaan koko vuonna. Itsessäni huomasin täydellisen väsähdyksen ja sen, ettei aikaa riittänyt enää omille pennuilleni. Se todella tuntui pahalta. Onkin ollut tässä nyt aika katsoa tätä tiikeriemoa karvoihin ja raitoihin, ja toimia vihdoin itsekkäästi. Vaihdoin siis "siistin" päivätyön vuorotyöhön alkukesästä, ja nyt jännityksellä odottelemme miten tämä muutos vaikuttaa perheemme arkeen.
Toki nykyinen työni haastaa minua enemmän opettelemaan uusia asioita, ja viikonloppuisinkin on jatkossa luvassa töitä...mutta toivomme todella, että tämä päätös rauhoittaisi työelämän ja kotielämän erilleen. Ja onhan tässä tietenkin myös tämä taloudellinen näkökulma...kyllähän se vaan niin on, että vuorotyöstä (ainakin toistaiseksi) saatava korvaus on suurempi kuin viikolla tehtävästä päivätyöstä.
Samalla tässä olen tehnyt matkaa itseeni muutenkin. Liekö kyseessä jonkin sortin ikäkriisi vai mikä lie... Olen uudestaan hurahtanut aivan päättömästi ompelun ihmeelliseen maailmaan, ja nautin yli kaiken siitä, että tiikerinpentuni kulkevat emon tekemissä vaatteissa! Ja vieläpä mieleisissä semmoisissa, koska pääsevät itse vaikuttamaan suunnitteluun. (ja tokihan ne ulkopuolisten kehut pistää tämän emon raidat pörhölleen..)
Kyllä tämä harrastukseni on nyt niin vakaalla pohjalla nykyisin, että vuosi sitten panostin kunnolla ja vaihdoin marketin singerit kunnon (lue kalliiseen) ompelukoneeseen. Pian olisi sama edessä myös mummon perintösaumurille, on aika väistyä uudemman tieltä. Tässä pari päivää olen myös kypsytellyt ajatusta siitä, että vaikka teenkin vaatteita vain omalle pesueelle, olisi minulle tärkeää saada vihdoin oma ompelumerkki näkyville. Siispä sen suunnittelussa on nyt päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin. Mutta lähellä ollaan jo!
Myös kangasvarastot alkavat olla mukavan kokoiset. Toki viisaampaahan tietenkin olisi, että raaskisi myös käyttää kyseisiä kankaitaan, eikä vain hilloaisi eli säilöisi niitä hyllyssä. Juurikin tuossa eräänä päivänä pohdin, että pianhan pennut alkavat olla niin isoja, ettei mitkään lapselliset kuosit enää heitä kiinnosta! Lienee siis olevan paikallaan ottaa tässä pieni varastojen tyhjentely ennenkuin uusia pistää tilaukseen! (no se nyt on hienolta kuullostava ajatelma...mutta tietänen itsekkin että täysin utopinen!).
Kakkuhommat sen sijaan on jäänyt vähemmälle. Välillä tulee tehtyä tutuille jotain kakkuja tai koristeita, mutta pääsääntöisesti leivoskelen yövuoroissa työporukan iloksi ja kotona juhlia varten. Ennenhän ei tarvittu kummoistakaan syytä tarttua jauhopussiin ja pyöräytellä piirakat ihan vaan muuten vain..ja tokihan siitä ajasta on edelleen muisto vyötärön kohdalla...
Nyt taidankin mennä aamuksi pyöräyttämään tuoreet sämpylät työkavereille!
Vi ses... ;)
